Inkilän ja Sairalan laulujen sanat

INKILÄ KOTIKYLÄMME KARJALASSA

Mieleeni palajaa muistot,
Karjalan kodistani

Inkilän rannat ja puistot,
on aina muistoissani.

Kuink` heilimöi ruispellot,
kukkivat niityt

ja kimmelsi järvien veet,

luoksesi Inkilä armain
matkaa mie alati teen.

Vaikka nyt poluillas toiset ois
en eksyisi silti mie pois,

juureni jäiväthän Karjalaan,

ei miust niitä kitkeä vois.

Lapsosen lailla kun kuljen
matkalla elämäni,

Inkilän syliini suljen,
vaalin kuin rakkaintani.

Aurinko pilvet ja tähtien tarhat
ne rajoja tunne ei lain,

mäkies huiput ja laaksot
muuttuneet vähän on vain.

Vaikka nyt poluillas toiset ois
en eksyisi silti mie pois,

juureni jäiväthän Karjalaan

ei miust niitä kitkeä vois.

Kuunjoen rantojen tähden
matkustan äärihin maan,

kallion kupeessa lähde
tervehtii taas tuttuaan.

Vaik` talojen kennäillä
tyhjääkin oisi,
mie täytän ne muistoillani,

täällä mie unohdan murheet,
olenhan kotonani.

:,:Vaikka nyt poluillas toiset ois
en eksyisi silti mie pois
juureni jäiväthän Karjalaan

ei miust niitä kitkeä vois:,:

- - - -

LAULU SAIRALALLE

Kohta Sairalan seudulle syksy saa,
keltalehtihin  peittyy tuo kaukainen maa.
Vaan millainen syksy siellä lie,
kun aatoksin sinne mun käypi tie.

Kotikunnaille kuljen taas aatoksissain,

vaan turhaan mä kotiani sieltä hain.
Lehdet peittää pellon metsittyneen,
nään silmissäin koivun kuivuneen.

On outo mun kyläni entinen,
sammal peittona haudoilla rakkaitten.
Oon vieras täällä mä tunnen sen,

Kun kotiani kaukaista muistelen.

Jos siellä viel kerran käydä vois,

mistä kauan on joutunut olemaan pois.
Ei haave tää mielestä ennen jää,

kunnes lapsuusmaisemat eessäin nään.